Käsityö vie asiasta toiseen ja ympäri maailman

Ihmettelin minkähänlaista mahtaa olla Bosnian crochet eli bosnialainen virkkaus, kun tuo termi tuli sattumalta vastaan. No sehän oli helppo selvittää verkosta! kyseessä on Dutch knitting, Shepherd’s knitting (Iso-Britannia), pjoning (Norja), smygmaskvirkning tai påtning (Ruotsi), gobelinstitch (Tanska), or schaapherderssteek (Hollanti). Tai siis slip stitch technique (engl.) eli piilosilmukkavirkkaus.

Jos en ymmärtäisi vielä noista nimityksistä, mistä on kysymys, kuvat kertovat ainakin selvää kieltään. Vai kertovatko? Google-haulla ”bosnian crochet” löytyi 7840 tulosta. Ja vastaavalla kuvahaulla 1820 kuvalöydöstä.

Nyt kun tiedän, mitä bosnialainen virkkaus on, osaan erottaa sitä esittävät kuvat kaikesta muusta mitä kuvahakuun osui. Tulipa kuitenkin tässäkin mieleen, miten helposti harhaankin voisi joutua, jos ei ole pohjatietoja eikä ole riittävän kriittinen sen suhteen mitä eteensä saa.

Ei ole kuin muutama vuosi siitä, kun en vielä tunnistanut piilosilmukkavirkkausta. Olin ostanut lapaset Kustavin kädentaitajien myymälästä ja luulin, että ne oli tehty neulomalla. Silloinkin kyllä olin ihmeissäni, kun ”neulos” oli minulle tuntematon… Kuin yllättäen selvisi mikä kyseessä oli: Käspaikan kurssilla Savonlinnassa Taina Karttunen teki aiheestajutun silloiseen Käspaikkaan eli nykyiseen Punomoon.  

Mutta matkani verkossa jatkui edelleen bosnian crochet hakutulosten parissa. Vastaan tuli taas kiinnostava sivu, jossa ilmiselvää suomalaisasiaa, Korsnäsin villapaita!  http://www.tapestrycrochet.com/blog/?cat=7 ja tekstissä lukee ”The sweater below was “Knitted / crocheted at Marketta Luutonen’s first
workshop in Vasa in the 80’s. This traditional sweater was made for men
in the 19th century, in the 20th and 21st also for women. Nowadays they
are often changed into cardigans. Note that the tapestry crochet is
worked in the back loop.”
Löysin siis kirjovirkkauksen, englanniksi Tapestry crochet. Sitten avasin tuolta sivulta Tapestry crochet -linkin ja päädyin Wikipediaan. Ja kas ihmettä, taas tuli suomalaisuus vastaan. 

Olin jo lopettelemassa matkaani, kun vielä sattumalta päätinkin katsoa, mikä paikka tuo oikein on, missä Korsnäsin paita näkyi. Sivuston etusivulta löytyi taas tuttua juttua: Vain jokunen viikko sitten olin tilannut siellä näkyvän Carol Nortonin kirjan Tapestry Crochet…

Kirjovirkatut päähineet, Maija Ranta-Fleen.
Ohjeen kirjovirkkaukseen

Olin kirjoittanut tätä juttua tuohon pipokuvaan asti, mutta sitten homma jäi sivuun ja ajattelin että julkaisen paremmalla ajalla.  Parempi aika kohtasi nyt, kun Punomon FB-ryhmässä eräs jäsen kyseli kuvan kera millähän tekniikalla hänen mumminsa aikanaan tekemät lapaset on tehty. Kyseessä oli piilosilmukkavirkkaus, tarkemmin vielä piilosilmukkakirjovirkkaus, ei epäilystäkään! Tässä kyseinen kuva:

FB-ryhmässä oikea tieto löytyi melkein heti – onhan siellä mukana myös alan ammattilaisia, mm. käsityönopettajia. Silti pohdinta oli vielä vastauksen löydyttyäkin vilkasta, tähän tapaan:

  •  Olisko tehty äimäneulalla?
  •  Miten tuollaisen kuvion saa neulalla
    aikaiseksi..?
  • Ne on virkattu piilosilmukoilla.
  • Ei oo virkatut, kinnasneulalla. Tekniikka
    hukassa.
  • Toi ensimmäinen kuva on tehty ihan virkkaamalla.
    Olen joskus virkannut noita. Ohje voisi löytyä ihan revontulilapanen nimellä.
  • Tämä ei ole kinnasneulatekniikkaa.
    Revontulitossut aikanaan oli tällä tekniikalla virkattu.
  • Revontulilapaset virkkaamalla.

  • Ei oo virkattu, ei. Mun äiti on nähnyt, että
    kinnasneulalla tehty.

  • On voinut nähdä kinnasneulankin, mutta tämä on
    ehdottomasti virkattu.

  • Minustakin näyttää virkatulta, kiinteitä ketjusilmukoita
    ja molemmat reunat aina koukulle

  • Mun äiti teki noita kans. Ja kahta lankaa
    vaihdellaan
  • Molemmat reunat ottaen tulee hiukan erilaista.
  • Ei ole kinnasneulatekniikalla tehty, tiedän
    koska olen itse tehnyt kinnasneulalla.
  • Värikuvio ja nurja puoli paljastavat, että
    alkuperäiset ovat virkatut (kiinteillä silmukoilla tai mahdollisesti
    piilosilmukoilla). Kinnasneulatekniikalla on helppo tehdä raitoja, mutta
    tuollainen ”revontulikuvio” on kamalan työläs, kun saa olla koko ajan
    vaihtamassa lankaa neulaan. Neulakinnaspinnassa on myöskin struktuurissa
    selkeämmät poikkiraidat.
  • Valokuvasta ei ihan selviä, mutta peukalon
    kavennus näyttäisi siltä kuin lapaset olisi tehty ranteesta sormiin päin,
    kinnasneulalla on tavallisempaa aloittaa sormenpäistä ja tehdä sieltä kohti
    rannetta.

  • Kuvion ja pinnan luonteenomaisuuden pohjalta
    annan ääneni virkatuille.

  • Piilosilmuikoitapa tietysti! 40:ssä vuodessa
    ”vähän” muisti pätkii!

  • Äiti muistelisi, että nimenomaan kärjestä noi on
    aloitettu
  • Kärki ei oo samanlainen kun tossa M:n
    laittamassa linkissä.

  • Virkkaa piilosilmukkalapaset http://teeitse.punomo.fi/cat/virkkaus/lapaset/piilosilmukkalapaset.html

  • Täälläpäin noita vanttuita kutsutaan
    revontulivirkkaukseksi ja ne on aloitettu ranteesta.
  • Piilosilmukoilla on nuo tehty. Jos tekee
    kahdella värillä kerrokset vuorotellen, niin lopputulos näyttää tältä.

    Tekstiliiopettaja Katja Purmosen piilosilmukkalapaset on virkattu kahdella värillä vuorokerroksin.
  • Eikös ylin malli ole revontulivirkkausta? Itse
    olen kokeilemassa samaa… ai, joo, tuossa mainittiinkin…
  • Äimäneula ja kinnasneula ovat kaksi eri asiaa.
    Äimä on kaareva neula, jolla käytettiin esim. hevosen valjaiden paikkaamisessa.

    Äimä: iso särmikäs (nahkanompelu)neula, äimäneula. (arkikieltä) hölmistynyt, äimistynyt, ällistynyt, hämmästynyt. esim. Oli
    uutisesta aivan äimänä, äimän käkenä. Meni äimäksi.

  • Juu, piilosilmukoilla on aloittajan laittaman
    kuvan kintaat tehty. Kinnasneulalla tulee erilaista jälkeä.
  •  Hitsi… tein joskus nuorena noita
    kinnaslapasia, mitä tuossa eka kuvassa on… tuli tosi lämpimiä, kun kahdella
    värillä tehtiin. En vaan enää muista tekniikkaa, erilainen kuin virkkuukoukku
    taisi olla, muistaakseni siihen kerättiin niitä silmukoita enemmän koukulle…
    en oo varma… nyt tuli mieleen sana ”koukkuaminen”…
  • Virkatut ovat nuo lapaset. Kinnasneulallakin
    olen tehnyt lapasia, ja tulos on erilainenkuin tuo. Tuolla edelllä onkin kuvan
    ns. lapintossuista, jotka olivat 70-80 luvulla suosittuja tossuja.
    Kirjovirkkaukseksi sanottiin tuota tekniikkaa.

  • Käykääpä googlettamassa sana kirjovirkkaus ja
    vaikkapa katsokaa Villavirta linkkiä tai kirjovirkkaus ja kuvahaku päälle, niin
    hienoja malleja tulee esiin.
  • Bosnian crochet -haulla löytyy vaikka mitä netistä
    ja Pinterestistä

Bosnian Chochet oli FB-ryhmässä viimeisin tieto, siis se sama mistä minun virkkausmatkani alkoi.

Lopuksi pohdintaa
Kuuluuko yleisisvistykseen erilaisten käsityötekniikoiden tunnistaminen? Vai onko se vain ammattikieltä, kenties mukaan lukien vankkojen harrastajien joukko?

Äkkiseltään tulee aikakin mieleen, että kuka tahansa kirjoittaakin käsityöhön liittyvistä asioista tai kääntää tekstejä kielestä toiseen, niin hänen tulee kyllä varmistua oikeista termeistä. Vaan sittenpähän on vielä se ongelma keneltä varmistat, asiantuntijoitakin on moneen lähtöön. Ja jos nyt alkajaisiksi ainakin ompeleminen ja neulominen erotettaisiin toisistaan esimerkiksi kaunokirjallisuuden käännöksissä!

Ja mitä tulee yleissivistykseen, siihen mitä peruskoulussakin rakennetaan, siihen kuuluu minusta ainakin se, että tunnistaisi oikean käsityön teollisesta tuotteesta. Osaisi edes epälllä käsityön aitoutta. Maailmanmatkoillakin.