Kuukausi: syyskuu 2012

Tietotekniikan parissa eletään spagettiwesterniä livenä

21.9.2012 - Kirjoittanut

Kuva 1900-luvulta… Pirjo & Turkka

Turkka Sinervo:

Oheinen kuva jäljittelee Calamity Janen ja Wild Bill Hickokin seurustelua Villin Lännen aikoina. Heistä ei ole säilynyt varmaa tietoa suhteen yksityiskohdista, oliko pari esimerkiksi vihitty vai ei. Viereinen kuva on kuitenkin aito hääkuva, jossa allekirjoittanut poseeraa Pirjo Sinervon kanssa paikassa Liseberg, jonka esittely itsestään netissä alkaa otsikolla ”Stor nöjespark i Göteborg”.

Kunnan tietotekniikkakuviot kotipaikassamme Turussa olivat yhteinen haasteemme, joka työllisti seitsemän päivää viikossa. Vaikka ei se työltä tuntunut, elämältä vain. Saluunoissa oleskeltiin ennen sosiaalista mediaa yleisestikin, ja oikeuden asialla: vahvat pärjäsivät, hitaat ja heikot kuolivat. Kunnan tietohallintobyrokratia, ei ainoastaan Turussa, oli kuin Meksiko omine sääntöineen. Sinne pakenivat rajan yli ne, joilla oli tullut vastuksia muutoin amerikkalaistuneessa yhteiskunnassamme. Meillä kahdella ei Turussa ollut santarmikoneiston kanssa alkuaan suuria erimielisyyksiä, olihan paljon yhteisiä etuja valvottavana.

Pancho Villa ja kenraali Huerta saivat vallankumouksellaan Meksikon entisestään sekavampaan tilaan, jos mahdollista. Jotain vastaavaa tapahtui Turussa, tosin demokratian sallimin laillisin henkilövaihdoksin ja hallinnon muutoksin. Otimme työmme rakkaimmat tulokset mukaan ja häivyimme maasta. Ikäkin auttoi pakoon lähdössä.

Kuten lännen sankarit haaveilevat valtaavansa joskus oman maapläntin ja elävänsä rauhallista elämää, niin mekin: Perustimme yrityksen. Rauha oli kuitenkin ennenaikainen haave, sillä vastaamme astelivat jonossa tietotekniikka-alan oman käden oikeutta harrastavat kovanaamat kieroine pyrkimyksineen ottaa meiltä nirri (lue: rahat) pois. Onneksi emme mekään ihan untuvikkoja ole. Tarvitsimme lisää rahaa, koska kauhuksemme yritys ei tuota riittävästi pysyäkseen hengissä. Kunnan palveluksessa olleille tilanne oli uusi, kun verorahoja ei enää herunut koneiston ylläpitämiseen. Calamity Jane toimi ansiokkaasti armeijan tiedustelijana ja vastaavasti Pirjo Sinervo oli oppinut tekemään valtionrahoitusanomuksia yhtä ponnekkaasti. Taistelu hengissä pysymisestä jatkuu kuin inkkarisodissa, kuohuntaa puolin ja toisin. Ryösteltyämme pankkeja aikamme saimme huomata, että niissä oli säilytetty pääosin omia rahojamme, jotka joudumme maksamaan takaisin!

Olemme aina saaneet tueksemme ison joukon lainkuuliaisia ihmisiä, jotka arvostavat vakaita oloja. Vastuksena ovat IT-osaamisen nimissä erilaisia palveluja tarjoavat konnuuden ammattilaiset. Onneksi poikkeuksia löytyy tältäkin alueella: esimerkiksi omiin oppilaihin ei päde edellä sanottu. Yhteistyön sujumiseksi lähipiiriin kuuluminen ei ole välttämätön ehto, mutta vahva ennuste onnistumiseen kylläkin.

Myös yhteiskuntakoneisto palkitsee luotettavaa, vahvaideaista  yritystä kehittämistukien muodossa.  ELY-keskuksen rahoituksella palkattu uusin konsulttipalvelumme on nimeltään luuvitonen, kirjoitetaan Luu5. Nimi tuo väistämättä mieleen, että kunnon tappelu voi tulla jos on tullakseen. Ei hätää. Toiset tekevät sen mitä yhdet suunnittelee: Käspaikan ja Punomon tilukset ommellaan yhdeksi isoksi tilkkutyöksi ja ripustetaan entistä ehommaksi verkostoksi. Asioinnin tässä yhteisössä on oltava avointa paitsi käyttäjille myös sisällöntuottajille ja tuotemyyjille omilla toimialueillaan. Tuon kokonaisuuden ylläpitäjänä kunta on taakse jäänyt taho, koska mukana on kaupallisia elementtejä. Kunnat suhtautuvat entistä nuivemmin omienkin opettajiensa koulutuksiin, saati että avitettaisiin opetusta yli kuntarajojen. Käspaikkaa ei olisi koskaan syntynyt sillä lyhytnäköisyydellä. Yhteiskunta sen sijaan tukee toimintaamme edelleen, kiitos Calamity Janen kaltaisen oman tien kulkijan, joka jaksaa pysyä särmikkäänä ja tehdä tiedustelujaan.

Käsityönopetuksen resurssit säilyvät ja niille on tilaa laajeta. Sisällöt ovat opettajien omistamia, ovat olleet sitä jo yli 16 vuotta. Opetusministeriö on myös vastuullisesti hoitanut osuutensa tukirahoituksen muodossa.  Samaa toivoisi työnantajilta: Kun opettaja käyttää työssään oppikirjan asemesta ”ilmaista”, ammattilaisten tekemää verkkomateriaalia, on Käspaikan tukiyhdistyksen jäsenmaksu tuosta palvelusta pieni, vaikka sitäkin merkittävämpi korvaus.  – Opettajien ei  tarvitse ryöstää pankkeja, kuten me teimme. Aktiivisuus riittää.

ILOA BUSSIIN JA RATIKKAAN, ILOISIA KOKEMUKSIA TEKIJÖILLE!

11.9.2012 - Kirjoittanut

Helsingin Taiteiden yö on takana, iloinen ratikka ja
bussi yllättivät ja puhututtivat helsinkiläisiä elokuun yössä. Mukana olleet
opettajat ja oppilaat ovat yhtä yhteistä kokemusta rikkaampia.



Päällisiä Taiteiden yössä

Helsingin seudun tekstiili- ja teknisen työn
opettajien suurprojekti ”ILON OLON ratikat ja bussit” on loppuanalyysejä vaille
valmis. Kymmenet opettajat, sadat oppilaat ja hienot yhteistyökumppanit saivat
aikaan onnistuneen yhteisöllisen tapahtuman, joka toi käsityön opetusta esille
Helsingin Design-pääkaupunkivuonna.

Projektin valmistelu aloitettiin jo vuonna
2010 suunnittelulla ja neuvotteluilla. Helsingin seudun liikennelaitokselta,
HKL ja bussiyhtiö Nobina Oy oli tietysti saatava mukaan julkisia
liikennevälineitä koskevaan tapahtumaan. Pian mukaan saatiin myös Novita.
Myöhemmin tukijoiden joukkoon liittyivät myös Marimekko ja Vallila. Koko
projektin ajan tärkeänä yhteistyötahona toimi Designmuseo. Lupien myötä alkoi
käytännön työ: istuinten mittaaminen, kaavoitus ja prototyypin ompelu.

Marraskuussa 2010 käsityönopettajat
kokoontuivat Designmuseoon inspiroitumaan: Loistavat luennoitsijat,
tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen sekä teollinen muotoilija Hannu
Kähönen, johdattivat opettajat julkisen tilan luonteen, sen mahdollisuuksien ja
haasteiden, ääreen. Vesanen-Laukkanen esitteli omaa pitsibussi-teostaan ja
Kähönen uusien ratikoiden suunnittelua osana Helsingin katukuvaa ja asukkaiden
”olohuonetta”.

Yhä lähemmäs koulujen arkea päästiin, kun
hankkeeseen sitoutuneet opettajat kohtasivat Infotilaisuudessa Designmuseossa
syyskuun lopulla 2011. Muotoilukasvatuksen läänintaiteilija ja
käsityökirjailija Mari Savio (Surrur – tee oma Marimekkosi, WSOY) esitteli
opettajille ideoita ja ajatuksia sekä veti työpajaa, jossa opet saattoivat
ideoida päällisten toteutusta. Illan aikana jäljennettiin myös kaavat ja
saatiin yhteistyökumppaneiden materiaaleja kouluille vietäviksi.

Näin ideointi ja toteutus kouluissa ja
oppilaitoksissa ympäri pääkaupunkiseutua saattoi alkaa! Opettajat teetättivät
suunnittelu- ja valmistustyön jokainen omalla tavallaan. Suunnittelua tehtiin
parityönä, kierrätettiin ideoita tai vaikkapa äänestettiin parhaista
suunnitelmista. Toteutustekniikat olivat moninaiset: kirjontaa käsin ja
koneella, lankatekniikoita, kankaanpainantaa, kierrätystä…  ja tietysti paljon koneompelua! Ideoita ja
neuvoja jaettiin projektiin osallistuvien opettajien yhteisellä
sähköpostilistalla sekä blogissa (http://ilonolonblogi.blogspot.com/).  

3.-4.2.2012 Designmuseolla vietettiin
Designpääkaupunkiviikonloppua, jossa Kruunuhaan yläasteen oppilaat valmistivat
istuinpäällisiä riemukkain värein. Harmaat kankaat peittyivät huopakukkasiin,
muhkeisiin lankatupsuihin ja erilaisiin tilkkukuvioihin.  Ensimmäinen valmistunut istuinpäällinen pääsi
koeajelulle Designviikonlopun kunniaksi ratikkalinjalla 10. Viikonloppua
jatkettiin lauantaina nonstop
-työpajoissa, joissa museon kävijät pääsivät osallistumaan päällisten tekoon. 
Kruununhaan yläasteen oppilaiden työskentelyä Designmuseolla
Esimakua päällisten upeasta kirjosta saatiin
toukokuussa 2012, kun joukko opettajia kokoontui Aurinkolahden peruskoululle
palosuojaamaan päällisiä. Kasseista ja pusseista paljastui toinen toistaan
riemukkaampia ja värikkäämpiä taideteoksia!
Palosuojausta

Keskiviikkona 22.8. Helsingin seudun
tekstiiliopettajien hallituksen jäsenet muutaman lisävahvistuksen kera
marssivat viimein Koskelan ratikkahalliin sekä bussivarikolle huputtamaan
kolmosen ratikkaa ja Jokeri-bussia (550). Muutama ylimääräinen hikipisara
vuodatettiin, kun penkkien irrottaminen ja niiden takaisin asettaminen pullein
päällisin osoittautui melko hankalaksi hommaksi! Kokonaisuudesta tuli kuitenkin
upea!

Taiteiden yön aamuna projektin koordinaattori,
Kruunuhaan yläasteen käsityönopettaja Sari Siekkinen-Vappula odotti turhaan
kolmosen ratikkaa pysäkillä, kun selvisi, että HSL oli laittanut epähuomiossa
ratikan kulkemaan linjalla 7! Ongelma saatiin pian ratkaistua ja ratikka pyöri
3B:n reitillä matkustajien ilona perjantai-iltaan saakka. Hallituksen jäsenet
bongasivat monta iloista kommenttia bussin ja ratikan matkustajilta. Useat
matkustajat katselivat jokaisen päällisen tarkasti kulkien läpi ratikan ja
bussin. Teknisten opettajien oppilaillaan teettämät pulmapelit hupenivat
laatikosta jo alkuillasta ilahtuneiden matkustajien taskuihin.

ILON OLON ratikka liikenteessä

Perjantai-iltana päälliset purettiin kulkuvälineistä
ja siirrettiin Designmuseolle seuraavan viikon Paviljongin näyttelyä varten.
Päälliset olivat esillä Paviljonki-tilassa 28.9.–2.9. ja mm. kestävän kaupungin
suunnittelijat, ihmisoikeusasiantuntijat ja aktivistit pääsivät istumaan
päällisille Paviljongin avoimissa yleisötapahtumissa viikon aikana.

Päällisiä Paviljongissa

Avajaisia vietettiin Paviljongissa 28.8. koko
päivän. Arjen luksusta -työpajassa Aurinkolahden peruskoulun oppilaiden
ohjauksessa valmistettiin pienimuotoisia koruja ja kirjanmerkkejä.
Helsingin teknisten työn opettajat ohjasivat Puu pelittää- työpajassa koneellisen
lehtisahan avulla vanerista pulmapelejä ja symboleja. Iltapäivällä
tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Laukkanen kertoi omista yhteisöllisistä
projekteistaan liikennevälineissä. Puu pelittää -työpaja jatkui illalla ja
tuotoksista syntyi päivän aikana tilataideteos, josta on luettavissa tärkeä ja
ajankohtainen sanoma.
Yleisö sai kokeilla illanaikana virkkausta, ryijysolmuja ja jättää jälkensä
yhteiseen vieraskirjaan kirjoen. Avajaispuheet pitivät Designmuseon johtaja
Jukka Savolainen  ja projektin
koordinaattori Sari Siekkinen-Vappula. Mukana oli myös Kruununhaan yläasteen
9.lk:n tanssiryhmän esitys ”Keskustelua 
istuen ja liikkeessä”. Tanssijat olivat osallistuneet ILON OLON
bussit ja ratikat -projektiin tekijöinä ja kokijoina.

Avajaistunnelmaa

Sari Siekkinen-Vappulan mielestä projekti oli
erittäin onnistunut, sillä projektiin saatiin paljon innostuneita mukaan.
Opettajia lähti mukaan 30 koululta ja päällisiä tehtiin 130 kappaletta. Suurin
osa oli ryhmätöinä tehtyjä, joten osallistujia ILON OLON ratikat ja bussit -projektissa
oli varmasti lähes 500. Erityisen hienoa oli, että osallistujia oli lapsista
aikuisiin ja kouluja niin alaluokilta kuin aikuisasteen oppilaitoksista. ILON
OLON -projekti näkyi myös mediassa, sillä tempaus noteerattiin mm.
Metro-lehdessä, metron ja ratikoiden liikkuvan kuvan ilmoitustauluissa, Hesarin
omakaupunki -sivuilla, Suuri käsityökerho -lehdessä, radiossa ja erilaisten
yhteisöjen julkisilla facebook-sivuilla sekä blogeissa (esim. HSL, Designmuseo,
NOVITA). WDC:n omilla sivuilla oli etusivulla kuva projektistamme tapahtuman aikana!

Hieno yhteisöllinen tempaus, joka vei käsityöniloa
eteenpäin, summaa Siekkinen-Vappula.
Teksti Muru Juurola ja kuvat Sari
Siekkinen-Vappula

Kiinnostavia poimintoja Käspaikka.fi:n käyttäjäkyselystä

2.9.2012 - Kirjoittanut

Käspaikka.fi:ssä tehtiin kesällä 2012 kysely sivustossa kävijöille. Vastaajia oli yhteensä 366 ja vastaukset hyvin mielenkiintoisia. Niistä saamme paljon apua kehittämistoimenpiteillemme. Kiitos kaikille vastaajille!