Taitoradio 3, kesä ja käsityöt

Taitoradion kolmas osa käsittelee lyömätöntä yhdistelmää: kesää ja käsitöitä. Keskustelijoina jälleen Marika Sarha Käsi- ja taideteollisuusliitto Taito ry:stä ja Miia Collanus Käspaikan ystävät – käsityö verkossa ry:stä. Tällä kertaa nauhoitimme ulkona Näsinpuistossa ja sen kuulee. Ihan vieno tuuli siellä oli, mutta hyvin hän se tarttui nauhalle, mutta onneksi puhekin kuuluu oikein hyvin. Täytyy vissiin valmistaa kesäkässynä jokin suojus nauhurille. Vaikka semmoinen karvainen jota ennen näki tuon tuosta telkkarissa.

Nauhoitteen kesto on 6:17 min ja siinä on vain tuo yksi kuva, joten Taitoradiota
voi helposti kuunnella myös käsitöitä tehdessään. Myös Taitavan tyypin blogista löytyy samainen nauhoite: http://taitavatyyppi.blogspot.com

Käsityöt ovat aivojen herkkua!

Talouselämä-lehdessä oli 24.6.2012 asiaa käsitöiden tekemisestä. 

Asiantuntijana artikkelissa on Työterveyslaitoksella työskentelevä
aivotutkija ja professori Minna Huotilainen. On hienoa että tutkijan
suulla saadaan kuulla siitä, minkä käsityön tekijät ovat näppituntumalla
itsekin kokeneet: Käsityöt ovat aivojen herkkua! Ne ruokkivat kolmiulotteista ajattelua ja
virittelevät luovuutta, ongelmanratkaisukykyä ja parantavat
aivopuoliskojen yhteistyötä. Ne tarjoavat mielekästä tekemistä sekä
älyllisiä ja taidollisia haasteita
.”

Miksi erityisesti puikoilla neulominen on huippusuosittua? Eikö muka
kaupasta saa sopivia neulottuja tuotteita? Joskushan asia oli noin, eikä
edes ikuisuuksia sitten. Käsillä tekijä sai paikatuksi perheen
vaatetusta ja muutakin itse tekemällä, kun kaupasta ei saanut tai rahat
eivät riittäneet. Nyt elämme yltäkylläisyyden ajassa. Mootivit
itsetekemiselle saavat tulla entistä omahyväisemmistä lähteistä:
tekemisen ilosta, omaperäisyyden tarpeesta, kokeilun halusta. Hyvästä
olosta kun saa tehdä käsillään! Moni ongelma ratkeaa ja murhe asettuu
oikeisiin mittasuhteisiin, kun voi rauhoittua käsityön rytmissä. 

Peruskoulun suunnalla on juuri nyt Valtioneuvoston päätettävänä uusi
tuntijako. Tuntijakoa jo kertaalleen työstettiin, mutta uusiksi meni.
Yksi syy mm. se, ettei hallituksen lupaamaa taito- ja taideaineiden
lisäämistä esitettykään. Miten käy nyt? Hallitus ei ole enää sama,
varmaan on uudet näkemyksetkin…  

Aivotutkija Huotilainen sanoo: ”Käsityöt koulussa eivät ole mitään täytetoimintaa, vaan välttämättömiä oppimisen kannalta.
Se voi olla yksi syy suomalaislasten Pisa-menestykseen, meillä
lukuaineiden opetukseen käytetään vähemmän aikaa kuin muissa maissa”.
Lue lisää http://www.talouselama.fi/tyoelama/kudo+tyohuolesi+pois/a2135025

Puukansa leiriytyi Aulangolle

Tsaarinpoppelit kässä- ja kuvisleiri 4.-7.6.2012
Aimokoulu, Hämeenlinnan lasten ja nuorten kuvataide- ja käsityökoulu
Hämeenlinna, Aulankokeskus
40 leiriläistä, 4 opettajaa, 6 avustajaa.

Leiripäiväkirja, kirjoittanut Milla Ojala

Maanantai 4.6

Ensimmäinen leiripäivä alkaa aurinkoisena. Suuri joukko leiriläisiä ja vanhempia seisoo odottavina Aulankokeskuksen edustalla. Joukossa näkyy paljon tuttuja kasvoja, mutta myös muutamia aivan uusia.

Kuvisope Meevi Suomalainen kehottaa ystävällisesti, mutta päättäväisesti vanhempia lähtemään. Aloitetaan nimenhuuto. Ryhmiin jakoa ei tällä kertaa ole suunniteltu etukäteen. Lapset suuntaavat sen tutun open luo tai parhaan kaverin mukaan.

Kuvisope Antti Hämäläinen paljastaa ensimmäisen tehtävän: Etsikää ryhmälle oma nimikkopuu! Väki hajaantuu eri suuntiin. Pihapiiristä löytyy jännittävä ontto lehmus, pieni tammi, todella suuri tammi ja vanha komea koivu.

Ryhmät vetäytyvät piirtämään oman ryhmänsä puuta ja tutustumaan toisiinsa. Ryhmille keksitään nimet ja samalla tehdään myös nimilaput, jokaiselle ryhmälle omanlaiset. Aika kuluu kuin siivillä ja yllättäen huomataan, että kaikkien vatsat kurnivat. On aika pitää Ruokatauko!

Ruokailun jälkeen ryhmät esittäytyvät toisilleen. Lehmus -ryhmäläiset kertovat, mitä tietävät lehmuksesta eli niinipuusta. Suuri vanha tammi -ryhmä kertoo muille nimensä eri kielillä. Vanhaan tammeen liittyy sellainen outo ilmiö, että sen terhot kiipeävät runkoa pitkin ylös voidakseen taas pudota syksyllä alas. On aika erikoinen tammi! Vanhan koivun löytäneet Hiirenkorvat heiluttavat korviaan ja kuvaavat itseään adjektiivein. Huomataan myös, että tämän päivän lapset eivät tiedä, mikä on koivuniemenherra. Onneksi! Pikkujätit esittävät kaikille Sanni Messmanin kirjoittaman runon. Se kuuluu näin:

Pikkujätti
Pieni puu, vahva runko, vaikka tuuli puhkuu.
Tämä tammi pystyssä pysyy. Tahtoo tietää.
Vanhat puut kertovat tarinoita elämästä vuosien takaa.
Se on pieni tammi. Se on Pikkujätti!

Yhteinen kierros jatkuu talon ympäri. Lapset löytävät vaahteran oksalta salaperäisen pienen huopalinnun. Linnulla on nokassa jokin paperikäärö. Se on kirje.

Kirjeeseen on raapustettu vanhanaikaisin kirjaimin näin:

Arvoisa Puukansa!
Ilahduin
suunnattomasti saadessani kuulla,
että olette jälleen Aulangolla!
Minulle
kuuluu hyvää – suunnittelen parhaillaan
kaukomatkaa…
Katso taivaalle – millainen on sinun viestinviejäsi?

Teidän Tsaari


Viestiä ihmetellään. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Katselemme taivaalle. Eräs vanhemmista oppilaista miettii, että koska Tsaari on varmaan vanhanaikainen, hän ehkä tarkoitti viestinviejällä lintua, kuten kirjekyyhkyä. Päätämme tehdä lintuja, mutta mistä. Joku muistaa, että meillä on savea.


Iltapäivä on jo pitkällä. Päivän viimeinen tehtävä on auttaa kässäope Millaa värjäyskasvien keräämisessä. Ympäristöstä löytyy runsaasti nokkosia, lupiineja ja koiranputkia. Kasvit pilkotaan kattiloihin. Tämä on hauskaa!

 

tiistai 5.6. 2012

Aamulla jutustellaan kasvivärjäyksestä ja pannaan padat porisemaan. Kuinka ollakaan, salaperäinen lintu ilmestyy jälleen pihapiiriin nokassaan uusi viesti. Tämäkin on Tsaarilta.

Siinä lukee:

Tervehdys!
Tähyän ulapalle, minne matkaisin – en vielä tiedä…
Silinterihattuni lisäksi kaikki karttani ovat kadonneet!
Ja millainen pursi kestäisi matkan rasitukset? Voinette
auttaa?
Vuole siis malli taitavalle veneenrakentajalleni!
Teidän Tsaari

Kässäope Kikka Jeliseffin johdolla pohdimme, mistä voisimme vuolla Tsaarin toivomia veneenmalleja. Joku lapsista keksii, että kaarnasta tietenkin. Mikä olikaan se puu, josta saadaan kaarnaa?

Lähdemme etsimään, mutta lähistöltä ei löydy yhtään mäntyä. Täytyy mennä kauemmas. Hetken kävelyn jälkeen vastaan tulee suuri mänty. Sen juurella on kori täynnä kaarnaa. Onko Tsaarilla taas joku salainen kätyri leiriläisten joukossa?

Kaarnanpaloista vuollaan monenlaisia pursia ja veneitä.

Merikarttoja piirretään myös.

Ruuan jälkeen ryhmät saavat jokainen oman väripadan huolehdittavakseen. Ensin laitetaan kaikkiin lankavyyhteihin haltija- ja pasmalangat. Yhdessä pestään värjättävät langat ja kankaat. Liemet siivilöidään ja jäähdytetään. Kylläpä tuoksuu voimakkaalle.

Kuinka jännittävää onkaan vihdoin laittaa värjättävät vyyhdet ja kankaat pataan. Ensin ei oikein näytä yhtään miltään. Kun puretusaineet lisätään, värit näyttävät heti saavan lisää voimaa.

Värjäyskansiota kootaan.

Keskiviikko 6.6. 2012

Aamulla kokoonnutaan sisälle tutkimaan värjäyksen tuloksia. Yllättäviä värejä saatiin. Lupiinista tuli ihanaa kevään vihreää, melkein limeä, Koiranputkella iloista vähän vihertävää sitruunan keltaista, nokkosella harmahtavaa sammalen vihreää ja sipulilla lämmintä ketunruskeaa. Tehtävänä on koota itselle persoonallinen kasvivärjäyskansio.


Tällä välin pihalle ilmestyy vanhanaikainen matkalaukku. Sen kansi on auki ja kannen päällä istuu jälleen se pieni huopalintu nokassaan viesti.

Arvoisa Puukansa!

Lähilehtoonko vai petäjän juureen katosivat
matkatavarani?
Mikä on matkani pää?
Suuresti ihmetellen,
Teidän Tsaari 
Mikä ihmeen lehto ja petäjä? Lähdemme tutkimaan ympäristöä. Alkaa löytyä merkillisiä esineitä… Tavaroita tutkitaan ja ihmetellään.

Ruokatauon jälkeen lintu tuo uuden viestin. Tämä on selvästi jatkoa edelliseen:

Arvoisa puukansa –
jälleen teitä tervehtien kiitollisin mielin!
Unohdin mainita, kirjatkaa ylös
löytämänne tavarat!
Haluaisin kertoa teille tarinoita lapsuudestani…
Teidän Tsaari

Tsaarin toiveen mukaisesti havaintoja oudoista esineistä kirjataan vihkoihin.

Kokoonnumme piiriin muistelemaan tarinoita metsänväestä: menninkäisistä, keijuista, maahisista, hiisistä ja haltijoista. Tehtävänä on valmistaa oma puuhaltijanukke. Vartaloiksi löytyy haaraisia keppejä ja vaatteet tehdään huovuttamalla villasta tai kasvivärjätyistä kankaista. Pää saadaan pellavakankaan palasta ja hiukset vaikka värjätyistä langoista.

Torstai 7.6.2012

Aamupäivä menee kaikkien keskeneräisten töiden viimeistelyyn. Ulkona voi kokeilla, pysyykö oma kaarnavene pinnalla. Jokainen saa laittaa kaikista värjätyistä langoista ja kankaista näytteen värjäyskansioonsa.

Ruokatauolla on avustajamme Elias virittänyt ulos esiripun. Leiriläiset esittävät yhden näytelmän, runon, muutamia sketsejä, vitsejä ja muuten vaan hauskoja juttuja.

Esitysten jälkeen lähdemme retkelle Tekosaarten kodalle nuotiotulille. Kesken makkaran paiston sisälle savuiseen kotaan asti kuuluu rannalta huuto: Tsaari tulee!

Lapset ryntäävät rannalle. Pienet ja suuret leiriläiset hierovat silmiään.

Rantaa pitkin ratsastaa hattupäinen mies mustalla ratsulla. Rinnalla kävelee viittaan pukeutunut hahmo. Hän lienee Tsaarin palvelija. Ratsukko pysähtyy ja mies heilauttaa hattuaan tervehdykseksi. Hän on Tsaari!

Tsaari jää tielle odottamaan. Tsaarin palvelija kävelee arvokkaasti siltaa pitkin luoksemme saareen. Venla, pienin kaikista leiriläisistä menee häntä vastaan. Muut pysyttelevät pienen matkan päässä. Palvelija polvistuu, kumartaa ja antaa Venlalle tutun linnun, jonka nokassa on kirje.

Kirjeessä lukee:

Teitä vielä tervehtien!

Olen hakenut matkatavarani sekä selvitykset niistä.
Ilahduin upeista venemalleista, niiden purjeista ja muista yksityiskohdista.
Haltijanuket palauttivat mieleeni muistoja lapsuudesta.
Pitäkää niitä hyvin ja rakkaudella!

Hyvän matkan toivotuksin
ikuisesti kiitollinen
Tsaari

Käspaikan ystävät matkalla Virossa

Ensimmäinen Käspaikan ystävät – käsityö verkossa ry:n järjestämä matka oli
Käsityö- ja kulttuurimatka Viroon 4.-6.6.2012. Osallistujia oli 24 henkilön
joukko.  Matkan suunnittelivat yhdistyksestämme
Minna Matinlauri ja Kata Luther. He olivat myös suorittaneet etukäteen
koematkan samoilla seuduilla.

Jo lähtöselvitys Helsingin Länsiterminaalissa tuntui juhlavalta, sillä
olihan komeaa nähdä luukulla oma Käsityömatka-kyltti! Tallinnassa siirryimme lautalta suoraan bussiin ja matka jatkui välittömästi
kohti Haapsalua. Minnan ja Katan lisäksi meillä oli paikallisopaana
Kaarina, jolta juttua riitti koko matkan ajan.
Katunäkymä Haapsalusta
Haapsalu on erittäin viehättävänoloinen kaupunki! Ennen lounasta joka oli Annin
kahvila
ssa, Epp Maria Galerian yhteydessä, meillä oli aikaa tutustua pieneen
pellavakutomoon ja tehdä ostoksia kutomon myymälässä. Ehtipä moni poiketa
muissakin käsityöliikkeissä, joita olikin useampia lähes vieri vieressä. 
Kutomo Haapsalussa
Ostoksia, ostoksia!
Epp Maria Galleriin esittely
Meille esiteltiin Epp Maria Galerii www.eppmaria.ee/esittely-galleria.
Siellä on esillä saman perheen kolmen
sukupolven taiteilijoiden teoksia. Gallerian filosofia on peräisin venäläisen
taiteilijan Nikolai Roerich’in toteamuksesta, jonka mukaan kauneuden
havainnointi ja tiedostaminen pelastaa maailman
.
Iltapäivällä jatkoimme autolautalla mantereen Rohukülasta Heltermaan
satamaan Hiidenmaalle. Lauttamatka kestää 1,5 tuntia.
Majoituspaikkamme Hiidenmaalla oli Posti Hostel www.postihostel.ee. Sen päärakennus on
vuodelta 1863, ja se on yksi Kärdlan vanhimmista rakennuksista. Vanha
postirakennus sivurakennuksineen muutettiin majoituspaikaksi vuonna 2008.
Illan ohjelmassa oli tutustuminen Soeran maatilamuseoon. Paljon
kiinnostavaa nähtävää siellä olikin. (Museossa nähdyistä käsitöistä teemme kuvakosteen Käspaikkaan ja linkki tulee tänne.)
                 Viileästä ilmasta ja itikoista
piittaamatta illallista syötiin museon pihassa. 
Entisaikaset jalkineet: villasukat,
joiden pohjat on tervattu.
Museota esitteli ja meitä viihdytti museon emäntä,
hyvin värikäs persoona, kuulimme mm. tervatuista villasukista ja tervatuista lasten jalanpohjista! Hanurimusiikki soi ja meille esiteltiin villan
kasvivärjäystä.
Museon päärakennuksen ulko-ovella oli koululaisten tekemä risumatto. Sen ohjeet aiomme julkaista myös Käspaikassa. Nyt kuvia matosta löytää museon sivuilta  www.soeratalumuuseum.eu
Hiiumaalaisessa käsityöliikessä.
Seinällä alueelle tyypillisiä pitsihuiveja.
Toinen matkapäivä alkoi ostoskäynnillä paikallisessa käsityömyymälässä,
jossa oli myynnissä hiihdenmaalaisten käsityöläisten tuotteita. Usea meistä
poistua kaupasta kainalossaan mm. pieni, sievä puujakkara!

Päivän ohjelmassa oli Heltermaan käsityötalo http://heltermaakasitoomaja.edicypages.com
ja Vaemlan villatehtaan http://www.westestonia.ee/uus/magnetid/objekt/a/vaemla-villavabrik/ vierailu. Käsityötalossa meille oli järjestetty workshop
pienryhmissä. Teimme kankaanpainantaa kasveilla, joita haimme talon
ympäristöstä ja valmiilla sapluunoilla, joissa aiheet olivat Viron kansanperinteestä. Villatehtaalla on esillä villan käsittelyn kaikki vaiheet ja käytössä edelleen yli 100 vuotta vanhat koneet. Tutustuttin Hiidenmaan eli  Hiiumaan villaan ja Hiiu Vill -tuotteisiin. Ja lampaisiin! – Ja ostoksia tehtiin
taas.

Turkka Käsitöömajan jättimäisessä, käsinveistetyssä pihakeinussa.

 Iltapäivän lopulla palattiin mantereelle ja suunnattiin Laitseen. Yövyimme Graniittihuvilassa www.graniitvilla.ee. Talon omistaja,
Viron tunnetuin kuvanveistäjä Tauno Kangro esitteli taloa ja taideteoksiaan. 

Tauno Kango: Kotivahti, graniittia Suomesta

Illan
päätteeksi paransimme porukalla maailmaan ja nautimme olostamme. Paljastimme
toisillemme mm. parhaita kauneusvinkkejämme! 

Kolmantena päivänä ajettiin Tallinnan itäpuolelle ja Piiben maatilalle www.piibe.eu Siellä tutustuttiin käsityötaiteilija Eve Tiidolepp’iin ja hänen upeisiin huovutustöihinsä,
joiden inspiraationlähteenä ovat erityisesti muinaiset kalliomaalausaiheet eri
puolilta maailmaa. Saimme nauttia myös taiteilijan itse keittämää soppaa ja
omatekoista leipää. Hyvää oli. Maatila oli aivan erhakossa ja melko vaatimatonkin,
mutta paikkana hyvin viehättävä ja isäntäpari oli niin sympaattinen.
Vasemmalla taiteilija Eve Tiidolepp ja tytär kissa sylissään

Eve Tiidoleppin ja hänen miehensä voi tavata Suomessakin. Vierailevat myyjinä kesäisin mm. Turun Keskiaikamarkkinoilla.

Matkan lopuksi oli vielä Tallinnassa kohteena Karnaluks-käsityökauppa, shop.kl24.ee niille joilla rahapussissa oli jotakin jäljellä. Ja
poikkesinhan minäkin kaupassa. Paikka piti nähdä kun olin siitä netin palstoilla ”kuullut”.
Tavaraa oli hengästyttävä määrä, aivan piukassa kaikki paikat. Ehkä sieltä löytää, jos
tietää mitä etsii…
Matkalaisten tunnelmat kotimatkalla lautalla olivat,
että kyllä oli ollut mukavaa ja sisältö antoisaa! Uutta käsityömatkaa taas jo heti
Katalta ja Minnalta pyydettiin ja sitä jo odotetaan!