Kokenein käsin – Vinkkejä käsityönopettajalle vanhusten kanssa työskentelyyn

Langan värjääminen KoolAid mehulla

8.5.2016 - Kirjoittanut

OHJE KOOLAID-VARJAYKSEEN

Omia kokemuksia

5.5.2016 - Kirjoittanut

Omien kokemustemme mukaan CD-työpaja sopi muistisairaille vanhuksille erittäin hyvin. Tehtävä oli sopivan haastava, se piti vanhusten kiinnostuksen yllä, mutta ei väsyttänyt kuitenkaan heitä. Osasyynä onnistuneelle työpajalle saattoi olla myös se, että CD-kudonta oli jotain aivan uutta osallistujille – kenelläkään ei ollut kokemusta tällaisesta tekniikasta, eikä siis myöskään oletuksia siitä, miltä valmiin työn pitäisi näyttää. Toisessa työpajassa, jonka osallistujat olivat hyväkuntoisempia vanhuksia, toteutettiin lankojen värjäämistä KoolAid mehulla. Tämäkin oli kaikille osallistujille täysin uusi tekniikka, ja siitä oltiin pääasiassa hyvin innostuneita. KoolAid värjääminen oli tekniikaltaan helppoa ja sopi erinomaisesti vanhusten kanssa toteutettavaksi, sillä näin värjätessä ei tarvita puretusaineita eikä suuria vesimääriä.

Haastavinta CD-kudontatyöpajassa oli ensimmäisen kerran aloitus, monet osallistujat totesivat jo huoneeseen tullessaan, etteivät he ole lainkaan käsityöihmisiä. Kun vanhukset saatiin istutettua pöydän ympärille, tarvitsivat he paljon rohkaisua ennen kuin he uskaltautuivat kokeilemaan käsitöitä. Tärkeä huomio minkä teimme, oli että jokainen vanhus tarvitsi henkilökohtaista rohkaisua ja apua alussa siten, että opettaja aloitti työn hänen puolestaan ja näytti kädestä pitäen, miten työtä tehdään. Alkukankeuden jälkeen tekeminen sujui kuitenkin hyvin, mutta useimmat vanhukset tarvitsivat vierelleen kokoajan opettajan, joka jutusteli ja kehui tämän tekemistä, mutta myös auttoi aina tarpeen tullen. CD-pajassa meitä oli 3 ohjaajaa, ja 4-5 osallistujaa, ja meidän kokemuksemme mukaan tämä oli hyvä määrä ohjaajia suhteessa vanhuksiin.

Näimme pajassa esimerkin siitä, miten pidemmälle edenneet dementiaoireet vaikuttavat käyttäytymiseen: henkilö vaikuttaa vihaiselta, vaikka todennäköisesti kyse on siitä, että tauti on edennyt vaiheeseen, jossa itsensä ilmaiseminen ja porukan keskustelussa mukana pysyminen on vaikeaa. Toisaalta näimme myös huikean esimerkin siitä, miten hetken aikaa CD-kudontaa tehnyt muistisairas pääsi jutuissaan jollain tapaa aivan uudelle tasolle, eroon koko ajan toistuneesta lauseesta ja alkoi sen sijaan muistella elämäänsä, gradun tekoa, ja lausui meille mm. muutaman runon.

Osallistujat tuntuivat olevan aidosti mielissään käsitöiden tekemisestä, kukaan ei kertaakaan kyllästynyt tai väsynyt tekemiseen, vaikka olimme varautuneet siihen. Usein työpajan jälkeen joku vanhuksista jäi vielä jutustelemaan meidän kanssa niitä näitä. Vaikka kaikki osallistujat eivät jutelleet yhtä paljon kuin toiset, huomasi heidänkin vireystasossaan selkeän nousun käsitöiden tekemisen aikana. Suurempia ongelmatilanteita ei työpajoissa syntynyt, toki muistisairaiden kanssa työskennellessä kannattaa varautua sutjautuksiin ja muihin kommelluksiin, mutta ymmärtämällä niiden syyt, voi niihin suhtautua tietyllä keveydellä. Kokemuksemme perusteella kohtaamalla muistisairaan ihmisen samanvertaisena ihmisenä pääsee jo pitkälle. 

20160506_135603

Kuvassa valmis seinätekstiili, joka muodostettiin vanhusten valmistamista cd-kudonnaisista.

Omia huomioita cd-kudonnasta vanhusten kanssa

4.5.2016 - Kirjoittanut

 

20160422_134610

Työpajan antamat kokemukset cd-kudonnasta ovat olleet varsin myönteisiä. Cd-kudonta sopii hyvin vanhuksille. Cd-levy voi olla heille uutta, mutta neula on tuttu väline, joten työskentely sujuu helposti. Erilaisia lankoja kannattaa varata mahdollisimman paljon eri värejä, paksuuksia ja materiaaleja. Lopputuloksesta tulee sitä mielenkiintoisemman näköinen, mitä enemmän erilaisia lankoja on käytettävissä. Myös työskentely on mukavaa, kun voi tunnustella monenlaisia materiaaleja. Loimeen voi valita jotain kestävämpää lankaa, mutta kuteeksi soveltuu melkein mikä tahansa. Värien valinta omaan työhön oli vanhuksille vaikeaa, mutta siinä auttoi kun ohjaaja valitsi muutamia vaihtoehtoja, joista he sitten valitsivat. Työskentelyn edetessä värivalinnat ehkä hieman helpottuivat. Ohuet langat kannattaa käyttää kaksinkertaisena, jolloin pujotus on helpompaa ja työ etenee nopeammin. Jos työskentelyn aloittaminen tuntuu vaikealta, voi ohjaaja aloittaa työn. Silloin vanhuksen on helppo tarttua siihen ja jatkaa. Näin teimme tarvittaessa sekä loimen pujotuksen aloittamisessa että kutomisen aloittamisessa. Kudelangan pujottaminen neulansilmään voi myös olla vaikea vaihe varsinkin jos neula on pieni. Eli esimerkiksi ryijyneula voisi olla hyvä vaihtoehto, tavallinen kanavaneula saattaa taas olla liian pieni. Kutomisesta vanhukset nauttivat, kutominen eteni mukavan spiraalimaisesti, ei tarvinnut siirtyä kerrokselta toiselle. Cd-levy on jämäkkä joten siitä sai hyvän otteen. Tiivistettynä: anna vanhukselle aikaa yrittää ja tehdä valintoja, mutta auta tarvittaessa pulmakohdan yli.

Cd-kudonta kahdella värillä

2.5.2016 - Kirjoittanut

Jos perusohjeen mukainen kudonta tuntuu jo liian helpolta, voit kokeilla kudontaa kahdella värillä. Lopputulos on pysyraidallinen.

Kieputa loimilankoja PARILLINEN määrä. Kudo vuorotellen yksi kierros kummallakin värillä.

20160421_121430

Tässä mallityössä on toinen lanka ollut koko ajan valkoinen ja toinen lanka on vaihdettu työn puolessa välissä pinkistä liilaan.

20160421_125838

Taide- ja käsityötoiminnan myönteiset vaikutukset palvelukodeissa

20.4.2016 - Kirjoittanut

Tutkimuksia taide- ja käsityötoiminnan suotuisista vaikutuksista vanhusten keskuudessa on tehty jonkin verran, ja tulokset ovat lähes jokaisessa tutkimuksessa olleet kannustavia. Nk. aktiivinen ikääntyminen on viime vuosina rantautunut käsitteenä myös Suomeen, sen jo 50 vuotta sitten lyöneen läpi Amerikkalaisessa gerontologiassa. Aktiivisella ikääntymisellä tarkoitetaan ihmisen vanhetessa, hänen edelleen osallistuvan erilaisin tavoin yhteiskunnan toimintaan. Yksi tapa osallistua ja kokea yhteyttä palvelulaitoksen ulkopuoliseen maailmaan on taide- ja käsityötoiminta.

Taide- ja kulttuuritoiminta parantaa ikäihmisten fyysistä sekä psyykkistä hyvinvointia; se ei pelkästään tarjoa uutta sisältöä elämään esimerkiksi työvuosien päättyessä, vaan parantaa lisäksi ihmisen toimintakykyä ja fyysistä terveyttä. Vaikeiden psyykisten sairauksien kohdalla on huomattu taidetoiminnan aktivoivan potilasta, hänen toimintakyvyn selkeästi parantuvan, mutta myös käytöshäiriöiden vähentyvän. Jopa 25 % palvelutaloissa asuvista ikäihmisistä kokee itsensä yksinäiseksi, vaikka todellisuudessa vain 6 % heistä viettää päivänsä yksin. Epäkodikkuutta ja sitä kautta yksinäisyyden tunnetta lisäsivät asukkaiden mukaan palvelutaloissa niiden laitosmaisuus. Myös laitoksen sisäinen yhteenkuuluvuuden tunne lisääntyi tutkimusten mukaan taidetoiminnan kautta; niin ikäihmiset, kuin hoitajat kokivat keskinäisen vuorovaikutuksen parantuvan. Yhden tutkimuksen mukaan taidetoiminta saattoi jopa korvata toisen ihmisen ihon tai sanan kosketuksen tarvetta. Vuorovaikutuksen lisääntymisen myötä ikäihmiset kokivat myös palvelutalossa tapahtuvan hoidon myönteisempänä kuin ennen, ja heidän hoitomyönteisyys kasvoi. Hoitajat kokivat näkevänsä ikäihmiset uudessa valossa, jonka myötä hoitotyön menetelmät lisääntyivät ja näkökulmat laajenivat. He myös kokivat hoitotyön entistä tärkeämpänä ja arvokkaampana työnä. Kun vuorovaikutus ja hoitötyön laatu parani, kokivat ikäihmiset myös palvelutalon vähemmän laitosmaisena.

Taide- ja kulttuuritoiminta suomalaisissa hoivalaitoksissa kulkeen edelleen lapsenkengissä; onnistuneen taidetoiminnan edellytyksenä on ammattitaitoinen pedagogi, jolla on pedagogista sensitiivisyyttä ja taitoa ottaa huomioon opetettava yksilönä. Taide- ja kulttuuritoiminnan hyvien tulosten myötä voidaan kuitenkin todeta niiden olevan hyvin edullinen, mutta myös tehokas ratkaisu ikäihmisten ja palvelulaitosten ongelmiin. Toiminnan myötä muodostuu myös taloudellista säästöä, kun ikäihmisen toimintakyky ja hyvinvointi paranee.

Lähteet:

Engström, A. (2013). Hoitotyöntekijöiden näkemyksiä taiteesta ja kulttuurista vanhusten hoitotyössä. Pro Gradu -tutkielma. Gerontologia ja kansanterveys. Jyväskylän yliopisto. http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201301141038

Liikanen, H-L. (2011). Ikääntyminen ja kulttuuri. Kohti seniorikulttuuria. Ikäin- stituutti. http://www.ikainstituutti.fi/binary/file/-/id/1/fid/333

Räsänen, R. (2013). Hyvää elämänlaatua taiteen ja kulttuurin keinoin – haaste hoivan ammattityölle ja johtamiselle ikääntyneitten palveluissa. Teoksessa

”Tahtoa, toimintaa ja teoriaa. Kulttuurinen vanhustyö nyt ja tulevaisuudessa”. Leppisaari, K toim. Osaattori ja Lasipalatsin Mediakeskus Oy. http://uusi.osaattori.fi/media/filer_public/2013/11/25/tahtoa_toimintaa_osaattori.pdf

Vanhustyön henkilökuntaa

- Kirjoittanut

Vanhustyön parissa työskentelevien ihmisten ammattinimikkeiden kirjo on laaja, ja niinpä vanhus voi päivänsä aikana kohdata hyvinkin monen eri ammatin edustajia. Suuri määrä eri ihmisiä voi olla varsinkin muistisairaalle stressaavaa. Vanhustyössä hoidettavan näkökulmasta katsottuna hän tietenkin kohtaa yksilön, jolla on nimi ja kasvot, ei niinkään juuri tietyn ammattiryhmän edustajaa. Hoidettavan luottamusta ja turvallisuuden tunnetta edistää se että hänen ympärillään olisi tuttuja ihmisiä. Sen vuoksi vanhuksella voi olla omahoitaja, eli yhden vanhuksen asiat ovat yhden hoitajan vastuulla.

Vanhusten parissa työskentelee muun muassa seuraavien ammattien edustajia:

Fysioterapeutti (huolehtii liikkumisen ja fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisestä)

Hoitoapulainen , hoiva-avustaja (vanhuksen perustarpeista huolehtiminen: esimerkiksi ruokailussa ja peseytymisessä avustaminen)

Jalkaterapeutti (jalkaterapiapalvelut: ylläpitää liikkumis- ja toimintakykyä, hoitaa sairauksien aiheuttamia alaraajaongelmia)

Kädentaitojen ohjaaja

Lähihoitaja (toimintakyvyn ja omatoimisuuden tukeminen, perus- ja sairaanhoi-to)

Lääkäri (sairauksien tunnistaminen ja hoito)

Palveluohjaaja (hyvinvointia ja terveyttä edistävä neuvonta ja ohjaus, vanhustyön palveluista ja etuuksista tiedottaminen vanhukselle ja omaisille)

Sairaanhoitaja (hoitotyö, lääkehoito, tutkimuksien tekeminen)

Sosiaaliohjaaja, sosionomi (ohjaa vanhusta oikeiden palvelujen piiriin, suun-nittelee vanhukselle sopivan palvelukokonaisuuden)

Sairaalapastori (hengelliset asiat)

Sosiaalityöntekijä (auttaa arjen ongelma- ja kriisitilanteissa)

Taideterapeutti (korjaa, täydentää ja tukee psyykkistä ja sosiaalista toimintaky-kyä taideterapian keinoin)

Toimintaterapeutti (tukee vanhuksen päivittäistä elämää: arvioi päivittäisistä toiminnoista suoriutumista, antaa terapiaa, huolehtii apuvälineistä, neuvoo ja ohjaa myös omaisia)

Viriketyön ohjaaja

Lähteet:

Aejmelaeus, R., Kan, S., Katajisto, K-R. & Pohjola, L. (2007) Erikoistu vanhustyöhön. Osaamista hyvään arkeen. Helsinki: WSOY Oppimateriaalit Oy

Lähdesmäki, L. & Vornanen, L. (2014). Vanhuksen parhaaksi. Hoitaja toimintakyvyn tukijana. Helsinki: Edita.

www.ammattinetti.fi

Ohje cd-kudontaan

- Kirjoittanut

20160411_151539

Tarvitset käytöstä poistetun cd-levyn, erilaisia jämälankoja (melkein mikä tahansa lanka käy), paksun tylppäkärkisen neulan, sakset ja teippiä.

 

20160411_152342

Leikkaa loimeksi noin 2,5 metriä pitkä lanka. Pujota langanpää cd-levyn reiästä ja solmi langanpäät yhteen nurjalle puolelle. (Huom. Kuviollinen puoli on tässä työssä nurja ja kiiltävä puoli oikea.) Kiinnitä solmu teipillä, jotta se ei pääse kiepahtamaan oikealle puolelle.

 

20160411_152522

Kieputa loimilankaa levyn ympärille pujottamalla lanka cd-levyn reiästä. Tämän vaiheen voi tehdä joko ilman neulaa tai neulan kanssa. Pujota yhteensä PARITON määrä loimilankoja, (esim. 15 – 19 kpl). Solmi lopuksi langanpää nurjalle aloituksen langanpäähän kiinni.

 

U

Valitse sitten haluamasi kudelanka ja leikkaa sitä n. 1 – 2 metriä. Tässä esimerkissä on käytetty lankaa kaksinkertaisena. Pujota kudelangan pää keskireiästä nurjalle ja solmi tai teippaa kiinni.

 

U

Aloita kutominen: pujota neula aina yhden langan yli, yhden ali, yhden yli ja yhden ali. Vedä kudelanka loimilankojen väliin. Kudetta ei tarvitse kiristää kovin tiukalle. Jatka kutomista pujottamalla aina yhden yli, yhden ali, kunnes kudelanka loppuu tai haluat vaihtaa väriä.

 

U

Värin vaihtaminen: Solmi uusi kudelanka vanhaan kiinni. Jatka kutomista vähän matkaa.

 

U

Työnnä neulan avulla kudelankojen päät valmiin kudoksen alle piiloon. Jatka sitten kutomista, vaihda kudelanka tarvittaessa. Jatka kutomista niin pitkälle, että cd-levy melkein kokonaan peittyy tai halutessasi voit jättää levyä näkyviin enemmän.

 

U

Kun työ on valmis, päättele lanka pujottamalla se valmiin kudoksen ja levyn väliin.

 

20160411_160204

Työ on valmis!

Käsityöideoita kokeneille käsille

19.4.2016 - Kirjoittanut

Innostavan ja onnistumisen kokemuksia tarjoavan käsityön suunnitteleminen perustuu aina oppijan iästä riippumatta samaan lähtökohtaan – sopivan haastavuustason löytämiseen. Erilaisten käsitöiden soveltuvuus eri vanhuksille riippuu hyvin paljon vanhuksen toimintakunnosta, siispä on ensisijaisen tärkeää tuntea jo hieman ennalta oppijoiden taustaa ja mahdollisia rajoitteita. Jokaisen vanhuksen ja jokaisen opetustilanteen yksilöllisyydestä johtuen on mahdotonta tarjota varmoja patenttiratkaisuja toimiviksi käsityöideoiksi, mutta seuraavassa haluamme antaa esimerkin vanhusten päivätoiminnassa toteutetusta käsityöprojektista ja millaisia tekijöitä työpajan suunnittelussa tuli huomioida.

Vanhuksille soveltuvien käsitöiden suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon ainakin seuraavia seikkoja:

  • Kuinka paljon käsityötekniikka edellyttää sorminäppäryyttä tai tarkkaa näköä? Monella vanhuksella kädet jäykistyvät ja puristusvoima heikkenee, samoin kuin näkö.
  • Millaista liikkuvuutta käsityö edellyttää? Käsillä tekeminen on aina fyysistä, vaikkei sitä tulisikaan heti miettineeksi. Vaikka tarkkuutta vaativat työt saattavatkin olla vanhuksille haastavia, laajojen liikeratojen työt, kuten huovuttaminen, sen sijaan saattavat luonnistua vielä oikein mainiosti.
  • Onko oikeaa tai väärää tapaa tehdä käsitöitä? Moni vanhus on elänyt nuoruuttaan aikana, jolloin käsitöihin liittyi ajatus virheettömän siististä oikein tekemisestä. Mikäli tällainen työjälki ei vanhemmiten enää onnistukaan, saattaa se turhauttaa vanhusta. Niinpä on hedelmällisintä valita jokin työtapa, joka ei välttämättä ole vanhukselle entuudestaan tuttu ja jossa kokeilevalle tekemiselle on sijaa.
  • Mikä sopiva vaikeustaso? Oman toimintakyvyn heikkenemisen tiedostaminen saattaa olla vanhuskelle hyvin turhauttavaa, jonka takia sopivan haastavuustason löytäminen on erityisen tärkeää. Mikäli vanhus kokee tekemisen liian vaikeaksi, saattaa se lannistaa, mutta toisaalta vanhusken taitoja aliarvioivat työt turhauttavat usein yhtä paljon, aivan kuten ketä vaan meistä!

Entä mitä huomioin käytännössä?

- Kirjoittanut

Tärkeintä vanhusten kanssa työskennellessä on kohdata heitä tasaveroisina yksilöinä, siinä missä ketä hyvänsä opetettaessa. Toki hyvä tilannetaju, taustatekijöiden tiedostaminen ja konkreettisiin käytännön seikkoihin muutaman ajatuksen uhraaminen tekevät kohtaamisista entistäkin sujuvampia. Sukupolvien välinen kohtaaminen itsessäänkin edellyttää erilaisten käytännön seikkojen huomiointia, mutta erityisesti nämä tulee huomioida, kun tilanteeseen lisätään vielä muistisairaus. Yhtä oikeaa tapaa toimia muistisairaan vanhusten kanssa ei ole, mutta joitakin yleisiä toimintaohjeita on tiivistetty seuraavaan:

Ole oma itsesi:

  • Älä suorita vuorovaikutusta tai piiloudu tietyn roolin taakse vaan pyri aina luomaan luottamuksellinen, välittämisen ilmapiiri.
  • Pyri spontaanisuuteen.

Ole kiireetön ja aidosti läsnä:

  • Rauhoita oma mielesi ja viestitä olemuksellasi kiireettömyyttä.
  • Kohdista huomiosi vain kumppaniisi: ole lähellä, samalla tasolla, katso silmiin ja kumarru häntä kohti.
  • Auta myös kumppaniasi keskittymään: kosketa kädestä, puhuttele nimeltä ja suuntaa puheesi suoraan hänelle.

Ole myönteinen:

  • Viestitä sanoillasi ja olemuksellasi positiivisuutta, optimismia ja toivoa.
  • Hymyile ja käytä myönteistä äänensävyä.
  • Luo turvallinen ilmapiiri ja tue onnistumista.

 

Näiden toimintaan liittyvien käytännön toimien lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota myös käytännön valmisteluihin, kuten sopivaan valaistukseen ja lämpötilaan tilassa, työvälineiden soveltuvuuteen vanhuksille, materiaalien soveltuvuuteen, tilan käyttöön (esim. työskennelläänkö kaikki saman pöydän ääressä tai mahtuuko tilassa liikkumaan hyvin esim. rollaattorilla), jne..

Muistisairauksista ja niiden vaikutuksista

- Kirjoittanut

Vaikka yleisesti puhutaan muistisairauksista, on erillisten muistisairausten kirjo hyvin laaja. Kaikki muistisairauden muodot liittyvät enemmän tai vähemmän aivojen tai niiden yksittäisten alueiden häiriöityneeseen tai muuten poikkeukselliseen toimintaan. Seuraavassa lyhyesti yleisimmistä muistisairauksista ja niiden vaikutuksista ihmisen toimintaan.

  • Alzheimerin tauti (n.60-70% muistisairaista) 

Alzheimerin tauti on hitaasti ja tasaisesti etenevä aivosairaus, jonka oireet aiheutuvat tiettyjen aivoalueiden vaurioista. Sairauden perimmäistä syytä ei tunneta. Alzheimerin taudin kulku jaotellaan varhaiseen, lievään, keskivaikeaan ja vaikeaan vaiheeseen. Sairaus voidaan kehittyneen diagnostiikan ansiosta havaita jo varhaisessa vaiheessa. Sen kulku on useimmilla samantyyppinen, mutta etenemisnopeus ja oireisto voivat vaihdella.

Oireet

Ensimmäiset oireet ovat tyypillisesti:

  • lähimuistin häiriöitä (mieleen painamisen ja uuden oppimisen vaikeuksia)
  • vaikeutta muistaa uusia nimiä tai sovittuja asioita,
  • käyttöesineiden hukkaamista,
  • vaikeutta liikkua erityisesti vieraassa ympäristössä sekä
  • asioiden ja tapahtumajärjestysten sekoittumista.

Taudin edetessä toimintakyky ja sairaudentunne heikkenevät. Sairastunut tarvitsee yhä enemmän apua arjen toiminnoissa.

Myöhempiin oireisiin kuuluu esimerkiksi:

  • hahmottamisen ongelmat,
  • kielelliset vaikeudet,
  • kätevyyden vaikeudet (esim. nappien pukeminen),
  • ajan ja paikan tajun heikkeneminen,
  • puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet sekä
  • vaikeudet käyttää erilaisia välineitä (esim. ruokailuvälineet, kutimet).

Sairastuneen persoonallisuus ja sosiaaliset kyvyt saattavat olla suhteellisen hyvin säilyneitä.

Alzheimerin tauti ei ole niin vahvasti perinnöllinen kuin kuvitellaan. Elämäntapavalinnat näyttelevät sairauden synnyssä suurta roolia, joten omaa riskiään sairastua voi itse aktiivisesti pienentää.

(Muistiliitto)

  • Verisuoniperäinen muistisairaus (n. 15-20% muistisairaista) 

Verisuoniperäinen (vaskulaarinen) muistisairaus liittyy aivojen verisuonten vaurioihin ja erityyppisiin aivoverenkiertohäiriöihin. Verisuoniperäinen muistisairaus on toiseksi yleisin etenevä muistisairaus (n. 20% sairastuneista).

Riskitekijät

Verisuoniperäisen muistisairauden riskiä lisäävät:

  • kohonnut verenpaine,
  • koronaaritauti,
  • sydäninfarkti,
  • tupakointi,
  • diabetes sekä
  • aivohalvaukseen liittyvät aivoverenkiertohäiriöt.

Oireet

Verisuoniperäisen muistisairauden varhaisoireisiin kuuluvat usein:

  • lievä muistihäiriö,
  • puhehäiriöt,
  • kömpelyys,
  • kävelyvaikeudet (ns. töpöttelykävely) ja
  • hahmottamisvaikeudet.

Sairastuneilla on usein myös tunneherkkyyttä ja mielialat vaihtelevat helposti itkusta nauruun. Oireet saattavat alkaa nopeastikin ja vaihtelevat päivittäin tai kausittain. Oireet riippuvat myös siitä, missä kohtaa aivoja vaurioita on syntynyt.

Muisti on verisuoniperäisessä muistisairaudessa säilynyt paremmin kuin Alzheimerin taudissa ja sairastuneiden tilanne saattaa toimintakyvyn laskun jälkeen myös kohentua. Tärkeätä on huolehtia kohonneen verenpaineen, kolesteroli- ja veren sokerinpitoisuuden hoidosta sekä sydän ja verisuonitautien hoidosta.

  • Kahden edellä mainitun yhdistelmä (ns. sekamuoto) 

Sisältää erilaisia oireita sekä Alzheimerin taudista että verisuoniperäisestä muistisairaudesta

  • Lewyn kappale –tauti 

Lewyn kappale –tauti alkaa tavallisesti 50 – 80 vuoden iässä ja se on saanut nimensä aivoissa havaittavien löydösten, Lewyn kappaleiden, kertymisestä aivojen kuorikerroksen alueelle.

Oireet

Sairaus aiheuttaa:

  • tarkkaavuuden ongelmia,
  • avaruudellisen hahmottamisen vaikeutta (tilat, etäisyydet, suunnat),
  • ns. Parkinson-oireita, kuten lihasjäykkyyttä ja kävelyvaikeuksia,
  • vireystilan vaihteluita
  • selväpiirteisiä, yksityiskohtaisia hallusinaatioita ja harhaluuloja sekä
  • mahdollisesti ohimeneviä tajunnanhäiriöitä.

Merkittäviä muistihäiriöitä ei taudin alkuvaiheessa välttämättä ole, mutta sairauden edetessä muistikin heikkenee.

Sairastuneet ovat erityisen herkkiä neuroleptilääkitykselle.

  • Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus 

Otsa-ohimolohkorappeumasta johtuva muistisairaus (frontotemporaalinen degeneraatio) on yleisnimitys niille oireyhtymille, joille on ominaista aivojen otsa- ja ohimolohkojen toiminnan heikkeneminen ja siitä johtuvat oireet. Sairaus alkaa yleensä 45 ja 64 ikävuoden välillä, alkaa usein hiipien ja etenee vähittäin.

Kolme yleisintä tähän sairausryhmään kuuluvaa oireyhtymää:

  • Frontotemporaalinen dementia
  • Etenevä, sujumaton afasia
  • Semanttinen dementia
  • Harvinaisempia muistisairauksia 

Yleisimpien muistisairauksien lisäksi tunnetaan myös monia harvinaisia muistisairauksia. Seuraavassa on esitelty kolme harvinaista, suomalaiseen tautiperimään kuuluvaa etenevää muistisairautta, jotka puhkeavat yleensä jo työiässä:

  • CADASIL (Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy) on vallitsevasti periytyvä sairaus, joka aiheuttaa muistisairauden toistuvien aivoinfarktien seurauksena. Oireina toistuvat aivoinfarktit alkaen n. 45-vuotiaasta, migreeni, mielialamuutoksia sekä kognitiivisen (älyllisen) toimintakyvyn heikkenemistä.
  • Huntingtonin tauti on 40-50 vuoden iässä alkava sairaus, johon liittyy pakkoliikkeitä ja otsalohkojen vaurioon liittyviä oireita. Tämäkin sairaus periytyy vallitsevasti, mutta on Suomessa harvinainen.
  • Hakolan tauti on myös suomalaiseen tautiperintöön kuuluva, peittyvästi periytyvä sairaus, jonka oireet alkavat 30-40 vuoden iässä luonteen muutoksella ja lisääntyvällä otsalohkotyyppisellä oireistolla.