Hämminkiä kässäluokassa

Kevään muotia näytille

23.5.2017 - Kirjoittanut

7-luokkalaisten puserot ja hupparit ovat valmiita. Taaskaan ei kaikista ehditty napata kuvaa. Lähettäkäähän opelle sähköpostiin tai WhatsAppiin. Muutamaa tullaan vielä viimeisten viikkojen aikana viimeistelemään. Siis lisäyksiä postaukseen on luvassa. Tänä vuonna ennätyksellisen monta itse tehtyä vaatetta on päivittäisessä koulukäytössä ja ainakin yksi 9-luokkalaisen ompelema mekko nähdään koulun päätösjuhlassa. Jeeeee!! Hyvä me!

Yhteistyöviikko

13.5.2017 - Kirjoittanut

Tällä viikolla olemme tehneet yhteistyötä erilaisten projektien parissa moneen suuntaan. Keskiviikkona sisustuskurssilaiset ja kuvataiteen lyhytkurssilaiset vierailivat nuorisotilaksi muuttuneessa Maskun pappilassa kilistelemässä kiitosmaljoja ja ihailemassa talven mittaan tilauksesta tehtyä sisustusta paikalleen asetettuna. Liukuvärjättyjen verhojen läpi kuultaa kauniisti valo pappilan saliin.

Salin katonrajaa kiertävät pyöreät rukoushelmien innoittamana maalatut taulut.

 

Pianon päällä soivat hassunhauskat urut. Alttari palveli ennen keittiön kaapin ovina. Biljardihuoneessa pelaavat ”Jeesukset” sekä osa maalauksen tekijöistä.

Torstaina 9-luokan valinnaisryhmä vieraili taas Luukan palvelukeskuksessa. Tällä kertaa rakentamassa Suomi100 -aiheisen näyteikkunan vanhan ajan jutuista. Toivottavasti siitä on iloa Muistolan mummoille ja papoille.

Luukan asukkaiden kanssa yhdessä neulottu peitto valmistuu myös ja projektin vastuuoppilas Pinja luovuttaa sen käyttöön ensi viikon keskiviikon päätöstilaisuudessa.

Viimeisenä esittelen kaikkien kuuden maskulaisen koulun yhteistyöprojektin. Osallistuimme Knit ’n’ tag neulegraffititapahtumaan. Solmimalla matonkuderyijyn: Neljä vuodenaikaa. Askainen ja Tammenahjo solmivat kevään, Lemu ja Seikelä kesän, Hemminki ja Kurittula syksyn ja talven.

Tänään viisihenkinen tehoryhmä (Ronja, Aida, Tipe, Henna ja Salla) ripusti työn puuhun yhtäaikaa 50 muun ryhmän kanssa.  Oli hieno aurinkoinen aamupäivä. Puusta tuli upea ja halattava. Kiitos osallistujille kuten myös sadoille ryijyä solmineille oppilaille ja muutamille opettajillekin. Kahden viikon sisään kannattaa suunnata Turun keskustaan Aurajoen rannalle käsityötaidetta ihailemaan. Meidän puumme on Tuomiokirkkosillalta laskettuna kolmas kirjastolle päin.

Ysiluokkalaisten matot

27.4.2017 - Kirjoittanut

Mattojen tekeminen oli jännittävä ja uudenlainen kokemus. Ensimmäiseksi piti suunnitella maton värit ja kuviointi. Molemmat suunnittelimme mattoihimme harmaasävyisiä raitoja.

 

Tasaisesti raidoitettu matto on n. 150cm pitkä. Se toteutui suunnitelmasta toteutukseen sellasiseksi kuin halusin. Maton päätyjen hapsut halusin letittää. Olen ajatellut laittavani maton huoneeseeni.

Liukuvärjätyllä teemalla tehdyssä matossa väriteemana oli vaaleat harmaansävyt. Maton pituus on n. 2 metriä. Suunnittelin laittavani maton omaan huoneeseeni, sillä huoneessani on käytetty samoja sävyjä. Hapsut päätin myös letittää. Matto onnistui mielestäni hyvin ja olen siitä tyytyväinen.

Kuulumisia

20.3.2017 - Kirjoittanut

Kaksi vuotta sitten keväällä osallistuimme Knit ’n’ tag neulegraffiti tapahtumaan Turussa. Koristelimme Hemppa -puun.

Tapahtuma järjestetään uudelleen tänä vuonna teemalla ”Minun Suomeni”. Varasimme taas puun ja saimme alakoulut mukaan urakkaan. Solmimme matonkuteista ryijyn ”4  vuodenaikaa”

                               

Me hemminkiläiset solmimme Kurittulan koululaisten avustamana talven ja syksyn, Askainen ja Tammenahjo hoitavat kevään, Lemun koulu (ehkä Seikelän koulun avustamana) kesän. Yhteistyössä on voimaa!

Mutkin projektit pyörivät. Neulomme edelleen vauvansukkia ja yritämme saada Luukan palvelukeskuksen peiton valmiiksi.

Vauvansukkien tilanne on edellisen satsin eteenpäin toimittamisen jälkeen 11-11 Anni, Viivi ja Maikku vs ope. Saimme Turun seudun mameilta lahjoituslankojakin projektiin. Kiitos!

Loppuun lisään kameran kätköistä löytyneitä aarteita. Lähes kaikki näistä ovat 8-luokan valinnaisryhmän valmistuneita töitä.

 

Vihdoinkin lisää sukkia

17.3.2017 - Kirjoittanut

7-luokkalaisten käsityötunneilla on puuhailtu talvella vaatejuttuja. Osalla oppilaista on sukkien neulominen kulkenut siinä rinnalla ja kotitöinä. Nyt on valmista!!! Osa sukista on napattu käyttöön ennenkuin ehdittiin kuva ottaa. Jos haluat kuvan sukistasi blogiin, voit lähettää sen Sallalle. Kameran tiedostoistakin voidaan etsiä, jos olen unohtanut jonkun. Kyllä me ollaan ylpeitä valmistuneista sukista.

Lopuksi pari maistiaista upeista, persoonallisista yläosan vaatteista, joiden parissa puuhaillaan.

 

 

Hyvien vai huonojen uutisten laukku

11.2.2017 - Kirjoittanut

Minä, ope olin taas kerran Raumalla koulutuksessa. Tällä kertaa opiskelimme, millainen on kokonainen käsityöprosessi toteuttamalla sellaisen itse. Käytän taas tätä oppilaiden blogia oman kurssityöni palauttamiseen. Samalla haluan kertoa oppilaille, mitä puuhailen kun olen pois koulusta. Jos haluat lukea vain nuorten töistä, skippaa tämä postaus.

Olipa kerran… Kaikki alkoi sadusta. Meille luettiin Grimmin veljesten satua ”Kädetön tyttö”. Voit halutessasi lukea yhden version samasta tarinasta täältä. Me emme saaneet kuulla tarinan loppua, vaan kirjoitimme oman loppumme neljän hengen ryhmissä.

Rakensimme tarinamme huippukohdasta lavastuksen. Kuvan kohtaus ei ole  Grimmin sadusta vaan työryhmämme sadun loppuhuipentuma. Versiossamme kuningatar on ottanut kasvatikseen orpopojan hahmossa esiintyvän paholaisen. Kuningas puolestaan kuvittelee, että hänen vaimonsa ja poikansa ovat kuolleet, koska paholainen on vaihtanut lähetin kuljettaman kirjeen. Tässä loppukohtauksessa paholainen yrittää hukuttaa nuorukaiseksi varttuneet prinssin, mutta juuri silloin isä kuningas saapuu kotiin…

Tehtävänä oli löytää tarinasta ajatus käsityötuotteesta yhdistämällä adjektiivi, henkilö tai asia ja käsityötuote. Minua kiehtoi viestinviejän laukku. Uutinen, jota hän lähti kuljettamaan oli onnellinen: ”Kuninkaalle on syntynyt terve poikalapsi.” Laukusta tulisi päälipuolelta kevään/uuden elämän vihreä. Sisältä laukku olisi kuitenkin lohduttoman harmaa. Olihan viesti, jonka kuningas laukusta sai lohduton: ”Vaimosi ja poikasi ovat menehtyneet synnytyksessä.” Alkoi hyvien vai huonojen uutisten laukun valmistaminen.

Tein laukkuuni kyyneleen muotoiset napit jalopuusta. Leikkasin muodon lehtisahalla, porasin reiät ja hioin.

Huovutin laukun muotoonsa kuplamuovin ympärille. Sitä ei siis tarvitse lainkaan ommella. Aloitin eri sävyisillä vihreillä, koska olen kokemuksesta huomannut, että tällä tekniikalla huovutettaessa sisäpuolesta tulee usein tasaisempi.  Työn voi myöhemmässä vaiheessa kääntää. Lisäsin villaa kerros kerrallaan taittaen edellisen puolen kerroksen aina sauman yli toiselle puolelle. Kun paksuus oli puolet toivomastani aloin lisätä vihreiden sijaan harmaita kerroksia.

Ensin huovutin harmaa puoli päällä. Niin pian kuin mahdollista käänsin laukun oikeinpäin. Pintakerroksen ollessa kiinnittynyt saatoin työskennellä reilummalla otteella ja tulosta alkoi syntyä. Ylä- ja alapuolen kuvia vertailemalla voit nähdä, kuinka työ on jo pienentynyt

Huovutuksen jälkeen alkoi vanutus. Kiusasin villaa monin tavoin: Rullasin sitä kurssilla pyykkilautaa vasten ja kotona pellavakankaan sisällä. Hakkasin ja mukiloin sitä oikean kokoiseksi leikkaamani vanerilevyn päällä. Nyt kurssikaverin raportista luen, että olisin voinut myös kävellä työni päällä.

Lopulta kastelin työn läpimäräksi vuoroin kylmällä ja lämpimällä vedellä. Puristin välillä kuivaksi ja hakkasin lisää.

Vanerilevyn leveys oli 27cm, muotoon huovuttamani kappaleen noin 40cm. Ilman muottia en varmasti oli jaksanut  vanuttaa työtä tarpeeksi pieneksi ja samalla kestäväksi.

Muotoilin työn uudelleen vanerilevyn päälle ja leikkasin pois korkean ”pussin” yläosasta toisen puolen. Näin syntyi läppä

Jätin vanerilevyn laukun sisään kuivauksen ajaksi. Ajattelin, että tämä vaikuttaa laukun ryhdikkyyteen.

Laukku ei ole vielä valmis. Siitä puuttuu nappikiinnitys, olkahihna ja mahdollisesti sisäpuolelta tasku, jonka sisältä löytyisi uudelleen tuttu vihreä väri. Jos kuningas olisi kirjeen saatuaan ymmärtänyt kurkistaa taskuun, hän olisi aavistanut paholaisen juonen ja tuntenut sydämessään vaimonsa ja poikansa olevan elossa ja voivan hyvin. Muokkaan postausta kun saan laukun valmiiksi.

Olen tehnyt muotoon huovutusta ennenkin ja ohjannut sitä myös yläkoululaisille, en kuitenkaan moneen vuoteen. Mukavan huovutuspäivän innoittamana aion ottaa tekniikan uudelleen käyttöön työssäni.

Laukusta tuli sopivan jämäkkä. Olen oikein tyytyväinen. Alakulmista tuli hiukan liian paksut, mutta en anna sen haitata. Muistanpahan tämän virheen ansiosta kehoittaa oppilaitani ohentamaan saumoja erityisesti kulmien kohdalla. Ja näin virhe kääntyy voitoksi.

Mielestäni oli hyvä valinta kurssin järjestäjiltä, että he laittoivat meidät käsityönopettajat oppilaan rooliin: ideoimaan, suunnittelemaan, valmistamaan, dokumentoimaan ja arvioimaan kokonaista käsityöprosessia ihan itse. Näin asiasta tuli todellinen. Olen käyttänyt työssäni joitain tämän tyylisiä työtapoja, mutta en koskaan näin kokonaisvaltaisesti.

”Sadutus” ja ideointi sen pohjalta oli mukavaa. Sitä tehdessämme ajattelin kuitenkin työtavan sopivan paremmin alakoulun oppilaille kuin omilleni. Nyt kun olemme projektin loppupuolella ja mietin omia ja kurssikavereitteni töitä, alankin tulla toisiin ajatuksiin. Saatan sittenkin kokeilla tätä yläkoululaisteni kanssa. Mitä mieltä olette Maskun nuoret? Muitakin tapoja ideoinnin aloittamiseen pyörii toki mielessä.

Jaksoit lukea lätinät loppuun asti. Hienoa! Toivon että saan ladattua postaukseen myös työryhmämme projektista tekemän videon. Siitä näet aikanaan myös muiden ryhmäläisten työt: kädettömän kuningattaren sormettomat käsineet, linnan tornin muotoon huovutetun lankakorin ja paholaisen viitan.

Vauvasta vaariin

9.2.2017 - Kirjoittanut

Innostuimme mukaan projektiin, jonka tavoitteena on neuloa sinivalkoiset villasukat kaikille juhlavuotena 2017 Suomessa syntyville vauvoille. Oppilaat ovat neuloneet sukkia ns. välitöinä tai kotona. Luokan seinälle on pikkuhiljaa kerääntynyt suloisuuksia oppilaiden lisäksi open ja yhden mummon puikoilta, yhteensä 37 paria. Seuraavaksi lähikuvia:

Aliisan suloisen pehmoiset pintaneulesukat.

Vilman pikkuriikkiset sukat keskosvauvojen varpaita lämmittämään.

Maikun, Mean ja Jemilian rakkaudella kudotut raitasukat.

Anni ahkeroi neljä kaunista paria. Eikä siinä kaikki: hän neuloi kolmet sukat myös Villasukat veteraaneille -keräykseen.

Oppilaat, jotka halusivat osallistua, mutta eivät malttaneet aloittaa ylimääräistä neuletyötä, pääsivät askartelemaan onnittelukortteja vauvoille.

Paikallisen synnytyssairaalan TYKS:n sukkatarpeesta on oli viime sunnuntaina neulottu jo 74%. Meidän täytyi siis luopua rakkaista sukista, joiden ilmestymistä narulle oli muidenkin kuin neulojien kiva ihailla. Vien sukat tänään lankaliikkeeseen odottamaan toimitusta sairaalaan. Muualla Suomessa sukkia tarvitaan vielä paljon ja pikkusukkia on ihana neuloa. Jatkamme siis. Monta paria on kesken ja tyhjät pyykkinarut odottavat…

Tähän perään sopii liittää muutama kuva ihanasta maskulaisen Luukan palvelukeskuksen kanssa järjestettävästä yhteistyöprojektista. Olimme joulukuussa kutomassa (niinkuin täällä Länsi-Suomessa sanotaan) yhteistä torkkupeittoa keskuksen asukkaiden kanssa. Mukana oli 8- ja 9-luokkien valinnaiskäsityön oppilaita, minä ope ja koulumme neulova rehtori. Tilaisuus oli ihanan lämminhenkinen.

Osa mummoista ei ollut kutonut vuosiin ja ujosteli hiukan aloittamista. Vaan kun alkuun päästiin, sujui hienosti. Autoimme toisiamme puolin ja toisin mukavia jutellen. Yksi papoista tosin kutsui meidät uudestaan kylään, koska onnistuimme saamaan heidän naisensa hiljaisiksi. Eihän voi koko ajan rupatella kun pitää keskittyä työhön.

Peiton värejä valitessa emme ajatelleet jääkiekkoa. Mutta Luukan vikiretoiminnan ohjaaja bongasi heti suosikkijoukkueensa Tapparan värit. Peitto tulee valmiina tietysti Luukaan käyttöön. Kun peitto valmistuu, lupasimme tulla uudestaan kylään ja neuloa silloin TPS:n väreissä. Tämä sopii Tapparaa paremin suurimmalle osalle kaiken ikäisistä kutojista.

Pappoja ei saatu innostumaan neulomisesta. He pelasivat mielellään nuorten kanssa Kerää kansallispuku -lautapeliä.

Rakensimme myös pienen näyttelyn koulukäsitöistä. Töitä ihailtiin kovasti. Yksi pappa olisi jopa halunnut ostaa 7-luokkalaisten kutomia villasukkia joululahjoiksi sukulaisilleen. Ne eivät valitettavasti olleet myynnissä.

Sukkaa pukkaa

13.12.2016 - Kirjoittanut

Koska olemme valloittavan ihania, teemme valloittavan ihania villasukkia. Tässä ensimmäinen kattaus. Olkaa hyvät!

20161109_140046

img_0004

img_0058

Virtaa piirissä

24.11.2016 - Kirjoittanut

Nopeimpien seitsemäsluokkalaisten neulojien sukat alkoivat olla valmiita kun muut ryhmäläiset neuloivat ensimmäisen sukan kantapäätä. Samaan aikaan opettaja osallistui koulutukseen, jossa tutustuttiin ns. e-tekstiileihin. Tytöt olivat tottakai valmiit kokeilemaan, onnistuisiko virtapiirien opiskelu ja ompelu välityöhön itsenäisesti.

Tytöt muistivat, että 6-luokan fysiikan tunnilla oli puhuttu sähköstä ja kytkennöistä. Meidän koulussamme sähköoppia opiskellaan fysiikassa vasta 9-luokalla. Kertausta tarvittiin ja sitähän löytyi netistä esim. näiltä sivustoilta:

http://www.malux.edu.helsinki.fi/malu/kirjasto/sahko/3_peruskytkennat.htm

https://peda.net/kannus/jvk/oppiaineet2/fysiikka/9-lk-fysiikka/e9k22/2stst

https://peda.net/sastamala/sylvaan-koulu/e-opin-oppikirjat/e9k2/2stst/lsjr

img_0003

Fysiikanluokasta lainattiin sähköopin välineistöä ja nettiohjeiden mukaisesti tytöt rakensivat peruskytkennän ja rinnankytkennän. Katkaisimen paikkakin selvisi pienen pohdinnan jälkeen. Näistä olikin sitten hyvä ottaa mallia virtapiirejä ommeltaessa.

img_0002

Ylä- ja alapuolella olevissa kuvissa on muodostettu samanlainen kytkentä. Molemmista löytyy virtalähde, kytkin ja kaksi rinnankytkettyä valonlähdettä. Alemmassa kuvassa sähköjohtojen asemasta on käytetty sähköä johtavaa lankaa, joilla ommeltavat komponentit on yhdistetty. Kätevää, eikö!?!

20161007_114340

Tytöt saivat tehtäväkseen suunnitella käsityön tekniikoin valmistettavan tuotteen, jossa led-valot olisivat tärkeässä osassa -tuotteen, joka on valojen kanssa parempi, hienompi tai käyttökelpoisempi kuin ilman niitä.

maikku1

Maikku suunnitteli pehmoauton ajovaloilla. Auton alle hän ompeli paristopitimelle läpän, joka suljetaan sähköä johtavalla tarranauhalla. Tarranauha toimii siis myös kytkimenä. Kun valojen ei haluta palavan, läppä käännetään toiseen suuntaan, kiinni tavallisen tarranauhan pehmeään puoleen. Seuraavat kuvat on otettu ennen auton saumojen ompelua:

20161031_14044720161031_140502

img_0050

Valmiina näyttää tältä :) Ja sitten leikkimään…

img_0049

Aliisa tykkää virkata ja käyttää mielellään kädensijallista koukkua. Hän halusi valmistaa tavalliseen virkkuukoukkuun kädensijan virkkausvalolla. Hän mietti virkkaisiko kädensijan vai valmistaisiko sen nahasta. Virkatusta hän ainakin aloitti. Ehkä nahkainenkin valmistuu joskus.

20161101_145935

Työ valmistui uskomattoman nopeasti. Pimeässä virkkaamista on kokeiltu ja sehän sujuu hienosti kirkkaan ledin ansiosta.

img_0004

Maija ajatteli ensin päällystää pahvilaatikon kankaalla. Valot syttyisivät kallistuskytmellä kun laatikon avaa.

img_0007

Vaan kyllähän rasiasta tuli hienompi kun sen pääsi tekemään teknisen puolelle puusta. Oli Maijan onni, että saimme Raumalta käsityöopettajaopiskelijan harjoittelemaan juuri oikeaan aikaan. Siis apua oli tarjolla.

Parhaillaan Maija ompelee laatikkoon kangassisusta. Laatikon kanteen tulee nahkasaranat ja hihnat, jotka jättävät kannen ja kankaaseen ommellun kallistuskytkimen sellaiseen asentoon, että ledvalot syttyvät laatikon sisällä. Kun laatikko suljetaan, kytkin kääntyy niin päin, että valot sammuvat. Yritetään muistaa laittaa kuva laatikosta sitten kun se valmistuu.

img_0055

Aluksi töitä suunnittelemassa oli neljäskin tyttö, joka haaveili pokemonpallosta. Tyttö päättikin tehdä jotain muuta. Minä ope kokeilin kuitenkin, miten yhdessä mietityt jutut toimivat. Seuraava kuvasarja esittelee yhden esimerkin, miten huovutetun tuotteen sisään saadaan piiloon virtapiiri ja tarvittavat komponentit.

img_0027 img_0032 img_0034

Huovutin villan superlonisten puolipallojen päälle ensin huovutusneulalla sitten vettä ja saippuaa käyttäen.

img_0036

Yhdistin pallonpuolikkaat ompelemalla niiden väliin käsin piilovetoketjun, jotta pariston pääsee vaihtamaan. Lopullisen muotonsa pallo sai kun huovutin muutaman pyöräytyksen vetoketjun ompelun jälkeen. Kallistuskytkin piti upottaa superlonin sisään, että pokevalo saadaan syttymään vain silloin kun pallo on oikein päin.  Käytin siis samanlaista kytkintä, jonka Maija aikoo ommella rasiaansa.

img_0039 img_0045

Koska halusin vetoketjun vetimen piiloon, ledi täytyi sijoittaa keskuspalleron yläosaan. (Ehkä alas voisi ommella toisen ledin.)

img_0041 img_0047

Seuraava askel olisi käyttää ommellun virtapiirin lisäksi ohjelmoitavaa mikrokontrolleria, jolla saadaa aikaan erilaisia toimintoja. Tarvikkeet ovat sen verran kalliita, että tälläisen työn tekeminen ei ainakaan vielä ole mahdollista meidän koulussa. Ehkä joskus…. Minä, ope esittelen tässä kuitenkin oman kurssityöni.

img_0021

Nuorin lapseni on tehnyt joskus päiväkodissa suloisen pöllön, joka on kovin rakastettu, mutta yksinäinen. Päätin tehdä pöllölle kaverin, joka toimisi myös lapsen yövalona.

img_0014 20161106_104240

Valmistin pöllön virkkaamalla amigurumityyliin. Mikrokontrollerin ja virtapiirin paikaksi valitsin kasvopalan sisäpinnan.

Sain kurssilla apua ohjelmointiin Picaxe-ohjelmalla. Onnistuin lataamaan mikrokontrolleriin ohjelman, joka laittaa hämäräkytkimen tunnustelemaan valoisuutta ja  sytyttää led-valot vasta kun on tarpeeksi hämärää. Valot palavat 20 minuuttia ja sammuvat itsekseen sitten kun lapsi on nukahtanut.

20161105_102129  img_0022 img_0023

Vasemmanpuoleisessa kuvassa mikrokontrolleri, hämäräkytkin ja ledvalo on yhdistetty toisiinsa hauenleukajohdoilla.  Näin testasin, että ohjelma toimii oikein ennenkuin ompelin sen kiinni tuotteeseen. Seuraavissa kuvissa on kasvopala ensin nurjalta, sitten oikealta puolelta. Musta mötikkä on paristokotelo, jossa on mukana kytkin.

Led valot tulivat tietysti pöllön silmiksi, hämäräkytkimen sijoitin nokkaan. Isomman pöllökaveruksen siivistä tuli hiukan erimuotoiset kuin pienemmällä, koska halusin piilottaa paristokotelon siiven alle. Toiselle puolelle ompelin symmetrian vuoksi palan paksua mustaa huopaa.

20161124_083531

Hyvää yötä!

20161113_220226

Ihanilta kaseilta ihanaa valmista

16.11.2016 - Kirjoittanut

img_0014

Aloitin puseron aurinkovärjäämällä leikatut kankaat. Värjäyksestä tuli kivasti harmaan kirjava. Tämän jälkeen ompelin kankaat puseroksi ja ompelin siihen myös vetoketjun ja resorit. Lopputuloksesta tuli hupparin tyylinen collegepusero.

img_0025

Olen tyytyväinen aurinkovärjättyyn  penaaliini .  Penaali oli helppo kaiken kaikkiaan paitsi  päät olivat hieman hankalia.

20161101_115607

Löysin kivan villasukkien ohjeen netistä ja päätin kokeilla millaiset sukat saisin aikaiseksi. Piirsin neulekaavion itse selkeämmäksi ja aloitin kutomaan. Lopputuloksena tuli odotusta vastaavat villasukat.

Lapaset suunnittelin itse. Värin piti olla vaaleanharmaa, mutta kun näin nuo värit, muutin suunnitelmaani heti. Lapaset valmistuivat nopeasti ja ovat nyt jo käytössä.

20161101_115503

img_6207

Olen noin vuoden verran etsinyt vastaavanlaista meikkipussia tuloksetta. En keksinyt mitään tekemistä ja päätin kokeilla tehdä etsimäni meikkipussin. Ideoisin ja tein kaavat itse ja muutin suunnitelmaa hieman kokoajan työn loppuun asti ja olen todella tyytyväinen työhön. Meikkipussi on käytössä ja toimii kuin unelma, kaikki tarvittava mahtuu mukaan ja menee pieneen tilaan ilman ongelmia.

img_6210

Tässä kuvassa meikki pussi on suljettuna.

img_0030

Ompelin paitapuseron ärsyttävästä kankaaasta, joka venkoili koko ajan joka suuntaan. Jouduin tekemään kolme etukappaletta ja kaulusta, mutta ongelmien kautta voittoon.

img_0031

Bontso on tehty haarukkapitsivirkkauksella, jossa tehtiin ensin viisi ”nauhaa”,  jotka yhdistettiin lopuksi virkkaamalla.

img_0038

Tein tyynyn, joka kuvaa suunnistusmerkkiä. Olen siihen ihan tyytyväinen, vaikka matkalla olikin joitakin ongelmia.

img_0032

Tein putkikassin tummansinisestä tosi jämäkästä kankaasta. Kaavat tein itse, mutta katsoin kuitenkin käsityölehdestä osviittaa. Tämä oli ensimmäinen omasta mielestäni onnistunut työ, ja siitä tuli juuri sellainen kuin odotinkin. Salla varoitteli, että jos keskikappale on liian iso, kassi saattaa läsähtää, mutta niin ei käynyt. Kassi on juuri sopivan kokoinen ja sopii hyvin minulle! :)

img_0040

Teimme tällaiset meikkipussukat. Kankaita värjättiin uudelleen parikin kertaa, koska sopivaa lopputulosta ei saatu aikaan. Sisälle tuli muovi, mitä oli aika ajoin (erittäin) hankala ommella. Teimme työmme vaivalla ja matkan aikana katkaisimme kaksi neulaa ompelukoneista. Selvisimme kaikesta  huolimatta runsaasta ratkomisestakin, mutta olemme tyytyväisiä lopputulokseen! :)

Ps. Me ollaan nyt myös instagramissa. Saa seurata!